Supernatural Noir

Episode 6: the Gate of Underworld

27.9.1941

Läsnä: Oliver, Jacques, Nate ja Vivian

EXP: 5

Kirjoittakaa viime tapauksen raportti kommentteihin. Jokainen saa kirjoittaa oman raportin (tyyli vapaa) ja jokaiselle kirjoittajalle y1imääräinen 1 exp palkkioksi

Comments

27.09.1941

Saan haltuuni kirjeen Aciltä ja sanomalehden, meidän murhapelimme kuolleet ihmiset ja massamurha kun veljeni heitti seipäitä hotelliin. Leikin aikana kuolleet olivat kaikki kadonneita ihmisiä, kenties siepatut? Lehden mukaan kyseiset henkilöt ovat olleet varakkaita hyväntekijöitä ja mahdollisesti mukana samoissa hyväntekeväisyys järjestöissä? En tiedä mitä ajatella asiasta. Veljeni sanoisi tähän, että seuraa rahaa. Murhia tapahtuu kahdesta syystä, raha ja rakkaus. Useimmiten asiat ovat juuri näin. Ace on näemmä tykästynyt minuun, että Nathanielin kykyyn olla brutaalimpi. Pidän seikkaa huolestuttavana, ja vielä enemmän sitä, miten pirussa Ace onnistuu saamaan aina yhteyden minuun. Häiritsevää.

Sunshine bed and breakfest, Ollaan Moors Ledge kylässä sulkemassa porttia. Sumua ja suohirviö ja mekastusta. Niin kyläläiset kertovat. Mark Suohirviö kertoo kirkon portista tulevista olioista jotka voivat syödä essensceä ja ruumista. Söivät Markin essenceä ja vahvistuivat siitä Markin sanojen mukaan.. Mark on hieman pelottava tuttavuus, jonkinlainen kuollut ja silti ei kuollut. Hän havaitsee liekkiä (essenceä) todella helposti. Hänen halunsa suojella kuolleen vaimonsa rauhaa on ihailtavaa. Pelottavuudestaan huolimatta Mark on vähän jäyhän oloinen mutta siitä huolimatta hyvin järkevä mies. Sanoisin myös voimakas taistelija. Arvokas liittolainen ja niitä meillä ei paljoa ole.

Kirkossa on portaali kuten Jacques kertoo, kyläläiset eivät mene sinne, eivät sen edellisen kerran jälkeen kun Oliver, Mona ja Jacques kävivtä tässä kylässä. Paikka on käytetty uhrauspaikkana. Tapaan tällä matkalla mystisemmän jäsenemme Oliver Silverbrightin. Hyväryhtinen terve mies, vaikka tupakalla pilaakin keuhkonsa; hyvässä iässä oleva ja ikäisekseen myös osoittautunut todella hyväkuntoiseksi taistelijaksi. Hänen kanssaan tuli hetken juteltua enemmänkin. Ei osaa täysin luontevasti olla kaikissa sosiaalisissa tilanteissa mutta kuitenkin varsin miellyttävää juttuseuraa.

Selvitin myös mihin kirkossa olleet ruumiit on kadonneet. Pohdittiin Oliverin kanssa aluksi jos nämä oliot jotka tästä portista sumun kanssa tulevat olisivat näiden ruumiiden jotain muodostumia tai sieluja? Onneksi ei, kyläläiset itse olivat käynneet hautaamassa heidät hautausmaalle. Kylän oma lääkäri oli tutkinut heidät ja juttelin hänen kanssaan muustakin. Emmehän me lääkärit sitten muusta puhukaan kuin sairauksista, lääkkeistä, hoitomenetelmistä ja patologiasta. Kävin katsomassa hautausmaata mutta sielä oli kaikki kuten pitää. Eilen 26.09. oli veljeni kuolinvuosipäivä.

Keskiyöllä olimme taas kaikki kirkossa, Nathaniel, Oliver ja Jacques jäivät alas Markin kera kun itse menin kirkon yläkertaan parvekkeelle. En arvannutkaan silloin miten viisaasti tein. Jacques aloitti portaalin sulkemistyön samalla kun sieltä tuli usvaa ja sen mukana outoja pieniä olioita. Ne kasvoivat aika pian ja yksi niistä isoontui selvästi aika järkäleeksi. Alhaalla vallitsi taistelukaaos pian ja minä yritin tukea ylhäältä minkä tajusin, ehdin, pystyin ja näin. En tiennyt että voisin reversata usvan pois mutta nyt tiedän voivani luoda usvaa mutta myös kadottaa sen pois. Se auttoi taistelua sillä näkyvyys parantui heti. Isoin osasi deflektoida loitsuiskuja pois joten turvauduin luoteihin. Onneksi en osunut ystäviini. Kyläläisille emme kertoneet näistä yliluonnollisista tapahtumista vaan annoimme heidän uskoa tekijän olevan suohirviö. Jacques sai portaalin suljetuksi juuri ajoissa, se veti ne loputkin elossa olevat mikälie sielu essensce ilmentymät sinne mistä olivatkin tulleet. Kyläläiset olivat tulleet paikalle mekkalan takia ja järjestime kuten sopime etukäteen pienen näytöksen, Nathaniel paini Markin kanssa ja lykkäsi jokeen. Sanoimme hirviön nyt kuolleen mistä väki ilahtui ja hurrasi. Jätimme heidät riemuitsemaan, saivat liikkua vapaasti. Markilla ei enää ollut syytä jäädä sinne, joten emmköhän järjestä hänet Pearl Riveriin turvaan? Tai sitten jonnekin sopivampaan paikkaan. Kylän väki jäi kiitollisuuden velkaa ja kenties joskus pyydämme heiltä vielä palvelusta.

Minulla oli harvinainen onni, että terveyteni oli tarpeeksi hyvä enkä tarvinnut lääkettäni pysyäkseni pystyssä. Se ei siltikään tee sitä, että aina olisi näin.

Vivian Ann-Marie Demelza Rochefort

Episode 6: the Gate of Underworld
 

Tapasimme vähästä aikaa Turvatalossa, ja pääsin viimein tapaamaan tuoreinta lisäystämme Oliveria. Oli majuri sodassa, en tiedä tarkkaan millä rintamalla mutta vaikuttaa asialliselta ikäisekseen, vanhemmat upseerit ovat usein täynnä itseään mutta tämä oli jotenkin tasapainoisemman oloinen kuin keskiverto uraupseeri. Käski minua unohtamaan arvot ja puhuttelemaan vain Oliveriksi ilman herroittelua. Kai sitä on yritettävä, sota kuitenkin päättyi jo vuosia sitten…

Eikä kuitenkaan päättynyt, vastustajani vain vaihtui ja kansan tietoisuus asioista. Jos tavallinen kansa ei tiedä mitä tapahtui rintamalla, niin entäpä kun rintama on salainen? Mutta taisteltava on, kaikkien takia. Ne… Olennot, ja niiden kätyrit yrittävät jotain, mutta onneksi pystyn nyt taistelemaan tasaveroisena niiden paskiaisten kanssa, antaa niille takaisin osan siitä tuskasta jota ne ovat aiheuttaneet minulle ja jota ne edelleen yrittävät levittää maailmaamme. Onneksi painajaiset ovat pysyneet poissa viime aikoina.

Acellä oli taka-ajatuksia, olisi pitänyt hoksata jo kasinolla… Hän oli ottanut yhteyttä Vivianiin, lähettänyt uutisleikkeen: Pelimme oli tappanut hyväntekijöitä ja mesenaatteja, muiden viattomien sivullisten lisäksi. Pitää koittaa ottaa selvää miten saisi pilkottua hänet osiin kuten muutkin numerot. Vai liko hän numero? En ole varma. Mieleeni kuitenkin tuli että hänellä saattoi olla lisääkin tarkoitusperiä, ja pitää koittaa pohtia oliko hyväntekijöillä säätiöityjä varoja jotka saattaisivat päätyä testamentissa Acen edustamien tahojen käsiin… Tuntisikohan Wilson jonkun armeijasta joka voisi auttaa? Tosin minun saattaa olla liian vaarallista ottaa häneen yhteyttä.

Yhtkaikki, emme juuri nyt voi asialle mitään. Sen sijaan Jacques ja Oliver kertoivat mitä olivat puuhailleet viime aikoina, ja ilmeisesti jonnekin syrjäkylille oli jäänyt jokin helvetinportti auki joka piti käydä sulkemassa. Pitäisi olla läpihuutojuttu… Mutta niinhän ne aina. Kun saavuimme kylille illasta, ihmiset pysyttelivät visusti sisällä. Majatalossa Jac ja Oliver otettiin lämpimästi vastaan, ja meille kerrottiin oudosta sumusta ja äänistä vanhalla kirkolla, sekä suohirviön paluusta jonka Jacqin, Oliverin ja Monan oli ilmeisesti ollut tarkoitus hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Koska aikaa oli, päätimme käväistä jututtamassa tätä olentoa johon olivat tutustuneet viime kerralla, ja jonka oli ollut tarkoitus pysyä poissa kuvioista… Mutta portista tulevat väristykset ilmeisesti saivat sen taistelemaan mitä tahansa vastaan mikä sieltä yrittikään tänne. Matkalla kohtasimme vanhan lahon sillan, joka petti altani… Olisivat voineet edes vähän varoittaa, sillä ilmeisesti oli tuottanut vaikeuksia jo aiemmin, sen verran sujuvasti Oliver ja Jacq tällä kertaa sen ohittivat juurikaan sille astumatta. Vivian oli heti hössöttämässä kuoliosta, jäykkäkouristuksesta ja ties mistä, mutta jos pystyn uimaan viemäreissä ja selviytymään sairastumatta, ei pari ruosteista naulaa minua tapa! Hyvä nainen, mutta saisi hiukan rauhoittua näissä asioissa… Vaikka onkin ihan hyvä että koittaa välillä paikata haavojani kunnolla, auttoi se oikeasti tai ei.

Suo-otus Mark oli tullut meitä vastaan, ja kertoi mitä oli tapahtunut. Jokin yritti selkeästi tulla portista, jokin jonka olemus ei kuulunut tähän maailmaan. Päätimme yrittää sulkea portin jo tänä iltana, ja jos meillä olisi onnea se ei ehtisi edes aueta uudestaan. Sepitimme myös tarinan jolla saisimme kyläläisten huomion pois portista ja laajemmista yliluonnollisista kuvioista, vaikka joutuisimmekin tunnustamaan suohirviön olemassaolon. Pienempi paha, ja suuntasimme kirkolle.

Portti paha kyllä aukesi kesken Jacquesin riitin, ja sieltä pukkasi jotain lapsenkaltaisia olentoja sumun siivitämänä ja piilottamana. Joku teki jotain, ja olennot ottivat suuremman petomaisemman muodon. Onneksi Vivian sai haihdutettua sumun pois, jonka jälkeen saimme osuttua helpommin otuksiin ja lopulta tapoimme pari pienempää ja isoimman. Niiden raadot hävisivät ilmaan. Jacq sai riittinsä loppuun, portti alkoi sulkeutua ja kiskaisi kaksi viimeistä demonia mukanaan ennen kuin ehdin niitä tappamaan.

En itse ottanut osumaa, mutta Oliverin kävi heikommin… Olentojen iskut ilmeisesti imivät hänestä maagista energiaa, ja hän oli kuin kaikki elämänilo ja -halu olisi kadonnut hänestä. Toivottavasti lepo riittää voimistamaan, en usko kykyjeni riittävön parantamaan henkisiä vammoja. Järjestimme vielä pienen shown Markin kanssa, ja painin hänet suohon, kehottaen painumaan matkoihinsa ja jättämään kunnon ihmiset rauhaan. Tästä tulisi kylälle oma salaisuutensa, sellainen jota eivät muukalaiset usko, eivätkä he toivottavasti tulisi koskaan tietämäänkään tarinan todellista laitaa. Mark vihjaisi vielä kun olimme poistumassa seuraavana päivänä etei hänellä ollut syytä enää jäädä paikkaan, joten saatamme saada hänestä uuden littolaisen. Saas nähdä, niitä ei voi olla liikaa.

Nathaniel Arden, Kersantti

Episode 6: the Gate of Underworld
teme_heikkinen teme_heikkinen

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.